Kuten kahdeksan vuotta sitten Saksaan puoleksi vuodeksi lähtiessäni, olin nytkin vakuuttunut siitä, että palaan puolessa vuodessa kotiini Berliiniin.
Alkushokiksi pääsin työmatkalle Make Fair Trade Greener - projektin katastrofitapaamiseen Hulliin. Sain esimakua siitä, mitä työmatka tarkoittaa: Nikon kanssa jaettuja koppeja parilla patjalla, pitkiä kokouksia, kaupunkeja, joista ei ehdi nähdä mitään ja hätäisesti lapsille rustattuja "täällä ollaan"-postikortteja kuvilla nähtävyyksistä, joita ei ole ikinä nähnyt.
Make Fair Trade Greener - projektin päätteeksi huomasin yllätyksekseni allekirjoittavani uutta työsopimusta seuraavaan EU-projektiin. Työnantajan tarjoama rantasauna Aurajoessa, Meksikoprojektin aloittaminen ja uudet ihmiset olivat riittävä syy katsoa vielä vähän eteenpäin.
Yhtäkkiä huomasin olevani kaulaani myöten suossa: Estellestä ehti jossain vaiheessa tulla rakas. Muutakin, kuin rantasauna. Kaiken tulevaa Meksikon matkaa varten tehdyn verkostoitumisen myötä koko touhu alkoi saada enemmän ja enemmän merkitystä. Kun vielä lopulta Hampurissa huomasin, että kampanjasataman suunnittelu ja toteutus hyvällä porukalla on paitsi informaation levitystä, myös yksinkertaisesti KIVAA, menetin käden, josta aluksi yritin tarjota pelkkää pikkusormea.Taidan olla koukussa.
mervi