maanantai 29. syyskuuta 2008

Tähtitytöt s/v Estelle

I am doing my short-term EVS right now and this is the first time I am sailing on the sea but I am not very happy here. First of all, I feel sick all the time and secondly, because of that, I cannot work properly. The work here on Estelle is very very 'boring', in fact, but at least Wellu is trying to make it more interesting for us and keeps on making up with new duties like folding sails in the middle of the night in quite windy weather or writing this blog under his censorship. I have no idea what else I can write here apart from obvious things such as the fact that it is going to be one of my best holidays thanks to Estelle, Uusi Tuuli and the amazing crew. Dziekuje! Do zobaczenia za rok! Paulina, Poland
Onboard Estelle the writing process is continually interrupted by duties, questions, deckhand tasks and conversations. So here are some clips from Taika:

"The giggling girls" in other words "the star team" (I wonder how we got such nick names from Wellu) started our morning with a surprise movie breakfast: candy, popcorn, lemonade, just the movies were missing. Yammy! Porridge wasn't missed much. I have to say that coffee and sugar are swell fuels but only if consumed occationally. One of us lost all colour from her face and was swaying around the deck, mess and bridge ever since until she was sent off to sleep. I have a medical plaster that hopefully prevents me from getting sea sick this time. Waves are growing and the winds are favorable, taking us straight towards the archipelago of Turku with 8,6 knots. They are even a little bit too rapidly helping Estelle go home, for there are a few of us wanting to sail longer. We want to learn how to do all the turns, with the wind, against the wind and to learn everything about sailing.

On erikoista nukkua 2-4:n tunnin pätkissä, etenkin kun vapaavahtiaikaa on tällä reissulla kahdeksan tuntia. Eilen ja toissayönä heräsin ääniin oven takana, puin salamannopeasti ja ponkaisin hytistäni kesken vapaavuoroni luullen, että minulla on kauhia kiire vain havaitakseni että olen monta tuntia etuajassa. Voihan pöllämystyminen.

Jokapaikan konstamme Wellu on merellä työllistänyt meitä purjeoperaatioilla. Malmössä ompelin Elviiran kanssa neula sauhuten paikkoja purjeisiin ja hyörin ympäri laivaa ja kaupunkia autellen missä voin. On ollut hauskaa havaita, että olen oppinut paljon, sillä yllätyksekseni olenkin monasti ollut se keneltä kysytään neuvoa ja joskus jopa osaan vastata ja auttaa.

Ellu tuossa suostuttelee päällystöä käännöskoulutukseen visioimalla seuraavalle kesälle tähtisilmäisiä kansiapuja, jotka tietävät mitä tehdä jo ennen kuin ohjeet on annettu, ja minä tietty komppaan, ollaan kovin purjehdusoppi-intoisia: "Tehdään ihan mitä vaan, reivataan vaikka niin sitten mennään hitaammin eli voidaan olla täällä vähän kauemmin"

Aamun valjettua vauhti oli pudonnut, keinunta miltei lakannut, seesteinen päivä alkoi. Merisairaudet ovat pahaa unta vain. Minäkin olin yön tunteina heikkona, vaan nyt alkoi uusi elämä. Kutsuin viekkuuni neitokaisen, joka ei keulahytin heikkuessa saanut unta. Sitten yläpedillä häntä arvelutti, jotta pysyykö hän siinä vai kierähtääkö lattialle. Hyttikaveri siihen kommentoi, ettei hätiä mitiä, jotta ollaan kuin kehdossa. Estelle on kuin toinen koti meille monille.


Taika

Kotiin

Estelle on nyt matkalla kotisatamaansa, Turkuun.

Olemme ohittaneet Gotlannin, ja tarkempi sijaintimme on Gotska Sandöstä kahdeksan mailia Utöseen. Meillä on kilpailu Georg Stagen kanssa. Ovat matkalla Maarianhaminaan.

Purjehdus on sujunut toistaiseksi täydellisesti, joskin tuuli on viime yöstä laskenut aikalailla. Yöllä saavutimme yli yhdeksän solmun nopeuden, mikä aiheutti brygalla kiljahduksia. Turkuun saavumme luultavasti tiistai-iltana tahi keskiviikkona. Tärkeintä on nähdä Turun saaristo aamuauringon syleilyssä. Kiertueemme alkaa olla lopuillaan, ja tämä aiheuttaa ainakin kirjoittajassa jo nyt nostalgisia tunteita.

Oih,
Ellu


lauantai 27. syyskuuta 2008

Vuoden jälkeen

Pamahdin Uuden Tuulen toimistolle Turun Aurinkotehtaalle vuosi ja neljä viikkoa sitten aloittelemaan palkkatöitä. Mukanani oli rinkallinen tavaraa, johon kuului puolen vuoden tarpeisto liikkuvine toimistoineen. Aluksi sain lainaan patjan, lautasen ja lusikan, joilla pääsi alkuun.
Kuten kahdeksan vuotta sitten Saksaan puoleksi vuodeksi lähtiessäni, olin nytkin vakuuttunut siitä, että palaan puolessa vuodessa kotiini Berliiniin.

Alkushokiksi pääsin työmatkalle Make Fair Trade Greener - projektin katastrofitapaamiseen Hulliin. Sain esimakua siitä, mitä työmatka tarkoittaa: Nikon kanssa jaettuja koppeja parilla patjalla, pitkiä kokouksia, kaupunkeja, joista ei ehdi nähdä mitään ja hätäisesti lapsille rustattuja "täällä ollaan"-postikortteja kuvilla nähtävyyksistä, joita ei ole ikinä nähnyt.

Koulukoordinaattorin työ itsessään on ollut sekoitus hyviä ja vähemmän onnistuneita yhteistyövirityksiä, mielenkiintoisiin kansainvälisyyskasvatustoimijoihin tutustumista, matkustelua projektikumppaneiden perässä Hullista Roomaan, Tallinnasta Malmöön ja seuraavaksi Unkariin ja Puolaan. Vapaaehtoisten kanssa työskentely on ollut antoisaa ja opettajien kiinnostus (oikean markkinointistrategian löydyttyä) osoitti, että globaalien ongelmien käsitteleminen yhdessä paketissa ilman oppiainerajoihin juuttumista on tarpeellista.

Make Fair Trade Greener - projektin päätteeksi huomasin yllätyksekseni allekirjoittavani uutta työsopimusta seuraavaan EU-projektiin. Työnantajan tarjoama rantasauna Aurajoessa, Meksikoprojektin aloittaminen ja uudet ihmiset olivat riittävä syy katsoa vielä vähän eteenpäin.

Yhtäkkiä huomasin olevani kaulaani myöten suossa: Estellestä ehti jossain vaiheessa tulla rakas. Muutakin, kuin rantasauna. Kaiken tulevaa Meksikon matkaa varten tehdyn verkostoitumisen myötä koko touhu alkoi saada enemmän ja enemmän merkitystä. Kun vielä lopulta Hampurissa huomasin, että kampanjasataman suunnittelu ja toteutus hyvällä porukalla on paitsi informaation levitystä, myös yksinkertaisesti KIVAA, menetin käden, josta aluksi yritin tarjota pelkkää pikkusormea.

Taidan olla koukussa.
mervi

perjantai 26. syyskuuta 2008

Estelle matkalla taas

Estelle lähti eilen (25.09.2008) illalla seilaamaan Malmösta kohti Turkua. Kotisatamaansa Estelle suunnittelee saapuvansa loppuviikosta.

Terveisin Päivystäjä

torstai 25. syyskuuta 2008

Estelle & Nahú verkossa

Estellellä Malmössa vieraillut Nahú verkkojulkaisu Tutkassa

lauantai 20. syyskuuta 2008

Mikä liikkuu autolla, veneellä, hevosella ja helikopterilla ?

Jos ei tietäisi että Malmössa järjestetään Euroopan sosiaalifoorumi, voisi kuvitella kyseessä olevan kansalliset poliisipäivät. Poliiseja on meidän hippien turvana niin maalla, merellä kuin ilmassakin. Kyllä nyt kelpaa.

Sosiaalifoorumin startin myötä on ohjelma laivalla pyörähtänyt käyntiin. Eilinen päivä oli laivalla vilkas. Kahvila houkutteli niin ruuman foorumivieraita kuin ohitsekulkijoitakin. Ruotsalaisen Fair Trade Networkin salaattibuffet täytti pimenevän illan keskustelulla ja ihailtavan positiivisilla ihmisillä.

Hälinä vaihtui illalla Radical Sailors’ –verkoston ensimmäiseen kokoontumiseen. Inspiroiva tapaaminen jätti ilmaan paljon ideoita sekä konkreettisia päätöksiä. Kenties tulevaisuudessa näemme Estellen hengenheimolaisia niin purjelaivojen kuin ihmisten muodossa enemmänkin samassa paikassa.

Vaihtuvien vieraiden ja puhujien lisäksi laivalla asustelee erinäinen joukko pidempiaikaisia vieraita. Yksi mielenkiintoisimmista on Oaxacalainen Radio Plantónin toimittaja Nahú.

Juttutuokiot Nahún kanssa ovat antaneet varsin huolestuttavan kuvan Oaxacan tilanteesta toimittajan näkökulmasta. Paikallisradioiden juridinen tilanne on monimutkainen, sillä eri lait ovat ristiriidassa keskenään, eikä valtio juurikaan myönnä toimilupia niitä anoville radioille. Toiminnan häirintä on niin sakoin kuin laitteiston takavarikoin arkipäivää. Nahú kertoo varsinkin valtavirrasta poikkeavien toimittajien olevan vaarassa. Toimittajia ja heidän perheitään uhkaillaan. Kaksi paikallisradiotoimittajaa on jo murhattu. Vaikka ihmiset ovat peloissaan, radiotoiminta jatkuu. Nahún mukaan yhteisöradioissa on paljon voimaa ja ne ovat keino viestiä ilman sensuuria.

Etelä-Meksikon tilanteeseen perehdytään laivalla tarkemmin sunnuntaina, jolloin myös Nahú on äänessä.


Malmösta raportoi

Sonja

tiistai 16. syyskuuta 2008

Estelle Malmön sosiaalifoorumissa

Estelle on saapunut Malmöön ja osallistuu siellä 17.-21.9. pidettävään Euroopan sosiaalifoorumiin. Estellen ohjelman löydät täältä.

* *

Estelle has arrived to Malmö an will participate in the European Social Forum 17-21 September. You will find Estelle's program here.




Program at Estelle in European Social Forum in Malmö


S/V Estelle, a Finnish sailing ship for solidarity exchange, is serving as one of the forums for the ESF. The ship will be docked in "Kajplats 31" in Västra hamnområdet, next to the City Archive (Stadsarkivet) on Isbergs gata 13.



Program


Thursday 18.09.

14.00-17.00 Program by Fältbiologerna


Friday 19.09.

9.30-12.30 Indigenous struggles against mining industries.
Etnia ry and Democracy Forum Vasudhaiva Kutumbakam. Detailed info below.

14.00-20.00 Launch of the Swedish Fair Trade Network
Världsbutikerna för Rättvis Handel

20.15 --> Radical Sailors' Network
An open meeting of the newly established network for people interested in combining sailing and grass-roots political activism. More info on the network at www.radicalsailorsnetwork.org.


Saturday 20.09.

10.00-12.00 Tragedy of Transport
Olli Tammilehto prsents his new study on the ecological and social effects of the global freight. Uusi Tuuli ry and Democracy Forum Vasudhaiva Kutumbakam. Detailed info below.


Sunday 21.09.

10.00 --> Social Movements and Solidarity Exchange in Southern Mexico
Presentations and discussions on the social situation and social movements in Southern Mexico. Discussion on Estelle\'s planned solidarity sailing to Mexico. Screening of the film México Mágico about the autonomous/social struggles in Mexico. Radio Plantón, Café Libertad and Uusi Tuuli ry.

Photo Gallery: Rotterdam World Port Days

Estelle osallistui Rotterdamissa kahteen purjeveneiden paraatiin:














... ja visiittimme lopuksi järjestimme itsellemme juhlaillallisen kauniissa kolmosruumassamme, näyttelymme kuvien kertoessa menneestä sekä tulevasta - syistä miksi olemme olemassa...


Photo Gallery: Bergen-Den Helder

Bergen: The Tall Ships´Races



















maanantai 15. syyskuuta 2008

Estelle Euroopan sosiaalifoorumissa

Estelle on saapunut Malmöön ja osallistuu siellä 17.-21.9. pidettävään Euroopan sosiaalifoorumiin. Estellen ohjelman löydät täältä.

* *

Estelle has arrived to Malmö an will participate in the European Social Forum 17-21 September. You will find Estelle's program here.

lauantai 13. syyskuuta 2008

ADM -tunnelmaa







Satamapaikka ADM -festivaaleilla



ADM -alue oli yksi hämärimmistä taidefriikkivapaa-alueista, joissa voi käydä.
Tunnelma rautalanka-aitojen sisäpuolella oli erityisesti iltaisin Mad Maxmainen, rautaisa, hulluuden ja nerouden sekamelska. Ihmisen jälkiä täynnään. Festivaalikansaa villiinnytti mm. katapultti, jolla singottiin tulipalloja mereen. Toinen erikoisuus oli rautaromusta yhteen hitsattu liikkuva kahvila, jota jota kahvilanomistaja polki eteenpäin. Erilaisia performansseja hyppi silmille niin, että ei aina tiennyt mihin suuntaan revetä. Itse ADM:n asukkaille tämä todellisuus on vieläpä arkipäivää.

Ihminen oli ADM -alueella pääosassa. Siksipä minua eräänä aamuna ihastutti eniten keskeltä asfalttia nouseva itsepäinen paksuvartinen auringonkukka, joka oli tehdastunnelmassa ainoita todisteita kasvikunnan olemasaolosta - how freak is that?

Ellutäti

torstai 11. syyskuuta 2008

The salty diary of an absolute beginner





The way it happened, as I recall it now from my cozy life of central heating, shower, toilet and sleeping until noon, is that it was just supposed to be a short interview and maybe helping Estelle setting themselves up at Den Helder. How it ended up, was 2 weeks aboard the ship. I guess I could blame the cook, who asked me “do I want to go sailing?” I said yes, merrily forgetting all the other obligations I had for work for the next few weeks.
I didn’t know anything about sailing, not that I would know much more now, but having all the muscles in my body aching and my hands feeling like sandpaper, it should follow that at least something had happened.

We all got going quite fast, and it was easy to get to do something aboard Estelle. Mainly because there was always something to do, especially after she had spent a week on sea.
After spending a few “lazy” days in Den Helder, diving to the sea and enjoying the sauna, we set sail towards Amsterdam. It was then, around 50 minutes later while still in close view of the coastline, I got my first impression of sea sickness. How it came up was mostly just this feeling of “oh, that feels a bit funny”, and the next 6 hours were spent in half suicidal thoughts of jumping overboard to spare the pain. Sleep came with help of medication, and I think the only part I woke up was the crash of the mainsail coming down somewhere in the evening. Still happily medicated, I just slept through most of the incident, apart from coming up to the deck and greeting Poseidon with what used to be Lunch.

The next morning, I felt like I had slept a bit too much. Like a few centuries or so. A bomb dropped somewhere, wiping out most of humanity, leaving the few remnants that remained living on old rusty boats and along the coastlines on shacks and old run-down schoolhouses.
We were docked to a platform adorned with pots and plantings of various breeds of cannabis. Everywhere you looked, you could see rusty oilcans, broken cars, shacks built of improvised materials, rusty metal ships and some sailships here and there. There was no-one around apart from the crew. Not until later at least, somewhere around noon, when people started to wake up from their morning coma to come and greet us. Some life finally came to the place, filling the air with the happy joyful smell of gas from welding flames and the banging of metal as the squatters started setting up gadgets and toys for the upcoming festival. We had a warm welcome from a nice lady, the owner of a ship a just bit to the right from us, “The Papillon”, and nice tour around the place. Turned out I hadn’t slept for centuries, and there was no bomb. It was the squatted piece of land called ADM, including a dockyard on which the local harbor authorities had no rights. I remember it being called “occupied territory.” Slightly militaristic, but just looking at the place gave the impression that even this was an understatment.

Smelling of vomit, oil and s**t from the compost in the back of the boat, we got the impression of being a bit smelly, along with the ship. And what do you do when you’re smelly? That’s right. You wash up. For the following 3 days, mopping, cleaning, painting, scarping away rust and all these kind of things. And setting up a cinema in the cargo hold. Of course, I’ve never set up a screen on a ship using only ropes, so this was an improvised moment of hanging from extended objects and trying to do some precision work. I think in the end it turned out quite nice.

Unfortunately, the festival itself was way too interesting to attract a lot of people to the movie hold. I sneaked out only a few times, but these times were dazzling. Catapults shooting flaming rocks 50 meters away to the sea over a midnight sky, dancers hanging from suspended action wires from the roof, homemade flamethrowers shooting fire 6 meter high from an ex-extinguisher bottle, not to mention the carousel made from plates of steel and old car tires, welded, tied and probably even glued together. These people had it all. But my personal favourite was seeing a dance performance on a rooftop. A lady in a black dress dancing to a saxophone tune, while the setting sun in the background acted as a scenery for probably the best impression of “the blues” I’ve ever seen. At night, Estelle’s sails became alive with projected shapes and moving thingies. It just all felt natural, like we were really a part of that place for that short period of time. And people did come. Not in masses, of course, but they did come.

All in all, it was amazing to see these people setting it in a few days, and then taking it down just as fast as it had come up. Too bad the things onboard Estelle kept everybody quite busy, so we didn’t really get the chance to get to know the place better. After this, everything was silent again. Back to the nuclear holocaust.

I started to notice a lot of people of the ship’s crew getting really tired after the festival, so I just decided to volunteer for some night watches. A few reasons for this. I like doing dishes and I like staying up late. There was something about those nights and the following mornings. Staying up, listening to the music as the afterparty of the festival drifted on and on. Watching the sun come up from behind huge industrial buildings looming over water. Something apocalyptic and permanent. I sat on the highest object I could find and watched the morning come.

The morning after I was awakened by a tuba, accordeon and a violin. It was the squatters, including the enchanting woman who lived in the ship a bit to the right, saying farewell. By playing music on the dock.
And I heard later that the same people followed Estelle for a while on another ship, still playing along. Of course, we heard nothing.

By the time we got out of the local canals, it was obvious that this was going to be quite windy. The 2 extra people who were supposed to sail with us from Amsterdam to Rotterdam decided to get off as soon as possible. I decided to be safe and popped a pill for travel sickness. Not that it worked. It was getting quite shaky so I decided to get some rest for the night.

A familiar slam woke me up before the shift started. The main didn’t come down this time, it only had a 2-meter crack in the middle. It was pitch black and this was rolling like I’ve never seen before. I just remember grabbing a rope and pulling the boom up, trying not to throw up. And 5 minutes later my one-hour shift with the reel started. It was certainly an experience to keep a steady course while the sea and the stars kept changing from the left side to the right side and up was where left or right should have normally been. Throwing up out of the side door every now and then, I got through this one hour while keeping the course at least close towards the direction it should have been, and drifted back to sleep while shaking with cold sweat.

The next morning we were still out at sea, doing a dazzling 5 knot speed with no sails. Even the front sail had came down somewhere during the night.

We eventually made port in Rotterdam, where I was the happiest person ever to go for a night time walk in the city, having one beer, a decent salad and finding a very nice and clean toilet. This made me suddenly realize how much I missed my home in Amsterdam.

All in all, I don’t think anyone, from an absolute beginner to some salt-crusted, one eyed, peg-legged sailor could deal with these things, wonderful and enchanting as they are, without an idea of a home. Some people who are happy to see you when you get back. A place to go back to. You kind of think about those things, and they keep you going when the shit hits the fan. Which it does. Usually quite frequently. And it gives you the ability to take it easy, to make it less serious than it could be.

But I am hoping that I might “accidentally” be unemployed next summer so that I could run off again.




By the way, the Papillon, owned by the cute lade who was docked just a bit to the right from us, is for sale. Want a sailship? 99k and it’s yours!



To everyone from the ship who was with me on these days, I felt like I was really welcomed and the whole place seemed like home from the beginning. Lots of love.

-Jussi

Uusia ystäviä

Myöhäisiä terveisiä Den Helderista!
Tilannekatsauksen poikasta:

Summa summarum:

TSR kisan lopettaminen sapetti meitä kovasti.
Tuska, jonka tähden järjestimme lukuisia keskusteluita,
synnytti laivalla kuitenkin uuden nerokkaan käsitteen kriisigeneraattori, jota on käytetty siitä lähtien menestyksekkäästi.

Esimerkkinä uudesta jo käyttöön otetusta uudesta vakiintuneesta sananparresta:

Aamupalaveri = Kriisigeneraattori = Crisis Generator (engl.). Merillä järjestimme kriisigeneraattorin muun muassa vessapaperin todennäköisestä loppumisesta matkan aikana (=kuinka jäljellä oleva paperi jaetaan tasan) sekä septitankkiongelmista.

Saimme Bergen – Den Helder -matkallamme aikaiseksi muutakin iloa:

Norjasta mukaamme tuli uusi kirkassilmainen kansioppilas,
joka on yksi bergenilaisen Zapatistiryhman jäsenistä.
Saimme hänet kaupattua mukaan Mexicosuunnitelmiimme, joten vuosi 2010 on taas vähän lähempäna – verkostoitumisen ja uusien kansalaisjärjestöjen löytämisen kautta.

Den Helderissä rantauduimme puisen Tres Hombres -nimisen rakenteilla olevan rahtilaivan viereen. Tres Hombresin ympärillä puuhaava Atlantis Sailtransport -ryhmä (http://sailtransport.com) osottautui tehokkaaksi ja mukavaksi porukaksi: Estellen lähimaasoon rakennettiinkin Tall Ships -juhlallisuuksien ajaksi Fair Trade Bazaar, jossa paikalliset luomutuottajat asekä reilun kaupan järjestöt myivät tuotteitaan sekä jakoivat tietoutta oman maailmankauppamme lisäksi.







Atlantis -crewlla on samankaltainen päämäärä, kuin estelleläisillä; Tres Homresista on tulossa Hollannin ensimmäinen ympäristöystävällisesti liikkuva reilun kaupan rahtipurjelaiva. Juonimme miehistöjemme kanssa, että yhdessä voimme kaapata siivun maailman hiilidioksidivapaista markkinoista: purjein kulkevassa rahdissa on tulevaisuus!



Uusia ystäviä siis. Se on aina mukavaa.

Ellu

maanantai 8. syyskuuta 2008

Muki

Kun saapuu Estellelle, saattaa ensin hämmentää: kaikkialla on vekottimia, naruja, lippuja, lappuja, nopeasti käyskenteleviä ihmisiä, omituisia lemahduksia, taivaalta kuuluvia ääniä, uusia sääntöjä.

Ennen kuin ehtii löytää itselleen makuusijan, on sinut jo tempaistu kahvinkeittoon, kakun leivontaan, vessan siivoukseen, kokin messikalleksi, lajittelemaan pyykkiä, syömään, kattamaan, tiskaamaan, saunomaan. Jos olet ollut laivalla ennen, on kaikkien tavarain ja asiain järjestys saattanut muuttua, ja uuden opettelemiseen kuluu luonnollisesti oma aikansa.

Mikä tässä kaaoksessa sitten auttaa?

Oma henkilökohtainen neuvoni kuuluu: hae itsellesi oma muki. Valikoituasi kupin, ota messin seinältä pala maalarinteippiä ja tussi. Kirjoita sen jälkeen nimesi teipin palaan, ja liimaa se mukisi ulkoreunaan. Pikkuhiljaa oma paikkasi laivalla alkaa hahmottua tuon pienen henkilökohtaisen astiasi kautta. On turha ahnehtia liikaa liikaa ensimmäisenä päivänä.


Estelleltä,
ellu

keskiviikko 3. syyskuuta 2008

Sonja ja meri


Elokuun ensimmäisen päivän herätys laivalla sai itse kunkin varmasti hetkellisesti hämmilleen. Oma konstattava vahtini oli mennyt nukkumaan turvallisesti kaijassa keikkuvaan laivaan. Aamulla kannelle kömpinyttä porukkaa odotti laiturin sijasta ohi lipuva Elben rantaviiva. Kun kesäkotina on Estelle, ei aina tiedä missä aamu valkenee.

Startti kohti Bergeniä ja Tall Ships Racea tapahtui siis aamun vielä valjetessa 1.8. Reilun vuorokauden joessa uiskentelun jälkeen saimme purjeet ylös Pohjanmerellä. Kerrankin oikeasta suunnasta puhaltanut mukavan navakka tuuli antoi molemmille vahdeille mahdollisuuden matkan tekoon rehellisesti purjein. Mielipiteet mukavan navakasta tuulesta tosin hieman vaihtelivat. Kilpailevan vahdin konstan tuumiessa Pohjanmeren olevan harvinaisen rauhallinen kaatoi merisairaus kiitettävän määrän kansihenkilökuntaa. Takkinsa kanssa kilpaa vihertäneen kiertuekoordinaattorimme sanoin; “Tää on ihan ku olis vuoristoradalla, täältä ei vaan ikinä pääse pois.”

Parin päivän reipas purjehdus vaati veronsa vanhalta rautarouvalta. Ennakkosuunnitelmista poiketen pysähdyimme pieneen Skudeneshavnin satamaan tekemään laivankunnostustöitä. Merellä keikkumisen sijasta plokien, litsojen ja tuuliviirien askartelu piti miehistön kiireisenä parin päivän ajan. Myös oikeasti tärkeitä juttuja, kuten saunomista ja flengausta ehdittiin harrastaa. Taisipa joku onnistua livahtamaan tutustumaan paikallisen kylän ihastuttavaan hintatasoonkin.

Nyt laiva puikkelehtii pitkin Norjan rannikkoa. Illalla pudotamme ankkurin ja jatkamme aamulla kohti Bergeniä valmistautumaan Tall Ships Raceen. Laiva saa ylleen arvoisensa juhlaliputuksen. Kiitos ahkerasti ruostetta hakanneen ja maalanneen miehistön, ei Estellen tarvitse hävetä tovereidensa keskellä. Pintapuolisen siivouksen ja kiillotuksen jälkeen sekä laiva että laivaväki ovat valmiita vastaanottamaan kiinnostuneiden laivavieraiden sankat joukot. Vastavuoroisesti Tall Ships Racen Bergenin osuus on miehistölle hyvä tilaisuus vierailla muilla laivoilla hämmästelemässä ja vertailemassa.

Bergenin Crew Paradea ja Crew Partya odotellessa,

Sonja