I am doing my short-term EVS right now and this is the first time I am sailing on the sea but I am not very happy here. First of all, I feel sick all the time and secondly, because of that, I cannot work properly. The work here on Estelle is very very 'boring', in fact, but at least Wellu is trying to make it more interesting for us and keeps on making up with new duties like folding sails in the middle of the night in quite windy weather or writing this blog under his censorship. I have no idea what else I can write here apart from obvious things such as the fact that it is going to be one of my best holidays thanks to Estelle, Uusi Tuuli and the amazing crew. Dziekuje! Do zobaczenia za rok! Paulina, Poland
"The giggling girls" in other words "the star team" (I wonder how we got such nick names from Wellu) started our morning with a surprise movie breakfast: candy, popcorn, lemonade, just the movies were missing. Yammy! Porridge wasn't missed much. I have to say that coffee and sugar are swell fuels but only if consumed occationally. One of us lost all colour from her face and was swaying around the deck, mess and bridge ever since until she was sent off to sleep. I have a medical plaster that hopefully prevents me from getting sea sick this time. Waves are growing and the winds are favorable, taking us straight towards the archipelago of Turku with 8,6 knots. They are even a little bit too rapidly helping Estelle go home, for there are a few of us wanting to sail longer. We want to learn how to do all the turns, with the wind, against the wind and to learn everything about sailing.
On erikoista nukkua 2-4:n tunnin pätkissä, etenkin kun vapaavahtiaikaa on tällä reissulla kahdeksan tuntia. Eilen ja toissayönä heräsin ääniin oven takana, puin salamannopeasti ja ponkaisin hytistäni kesken vapaavuoroni luullen, että minulla on kauhia kiire vain havaitakseni että olen monta tuntia etuajassa. Voihan pöllämystyminen.
Jokapaikan konstamme Wellu on merellä työllistänyt meitä purjeoperaatioilla. Malmössä ompelin Elviiran kanssa neula sauhuten paikkoja purjeisiin ja hyörin ympäri laivaa ja kaupunkia autellen missä voin. On ollut hauskaa havaita, että olen oppinut paljon, sillä yllätyksekseni olenkin monasti ollut se keneltä kysytään neuvoa ja joskus jopa osaan vastata ja auttaa.Ellu tuossa suostuttelee päällystöä käännöskoulutukseen visioimalla seuraavalle kesälle tähtisilmäisiä kansiapuja, jotka tietävät mitä tehdä jo ennen kuin ohjeet on annettu, ja minä tietty komppaan, ollaan kovin purjehdusoppi-intoisia: "Tehdään ihan mitä vaan, reivataan vaikka niin sitten mennään hitaammin eli voidaan olla täällä vähän kauemmin"
Aamun valjettua vauhti oli pudonnut, keinunta miltei lakannut, seesteinen päivä alkoi. Merisairaudet ovat pahaa unta vain. Minäkin olin yön tunteina heikkona, vaan nyt alkoi uusi elämä. Kutsuin viekkuuni neitokaisen, joka ei keulahytin heikkuessa saanut unta. Sitten yläpedillä häntä arvelutti, jotta pysyykö hän siinä vai kierähtääkö lattialle. Hyttikaveri siihen kommentoi, ettei hätiä mitiä, jotta ollaan kuin kehdossa. Estelle on kuin toinen koti meille monille.Taika
