Hullin fiaskosta Edinburghin lämpöön

Moi hyvät blogia seuraavat Estelle fanittajat!

Vähintään yhdeksän kuukauden pituinen ja lukemattomien ihmisten tekemä työ ei tullut palkituksi Hullin reilun kaupan konferenssin yhteydessä, kun projektikumppanimme sitkeän yhteistyökyvyttömyyden seurauksena ei saatu kunnollista satamapaikkaa, rahoja tai tiedotusapua. ”the man had serious illusions of competency in his work, kuten asian ilmaisimme eteenpäin. No, onneksi Estelleä pystyttiin esittelemään festivaaleilla omassa näyttelyssämme... Briteissä reilu kauppa on menossa (in my humble opinion) huolestuttavaan suuntaan. Esimerkiksi liberaaliksi itsensä esittelevä markkinoija puhui Boost your fair trade business -workshopissa, kuinka niin kauan, kun reilun kaupan tuotteita tehdään paikallisen käsityötaidon mukaisesti, ei myynti kasva... Ratkaisu? Viedään länsimainen design reilun kaupan tuottajille ja kuluttajamme täällä voivat ostaa enemmän ja turvallisemmin – kun ei tarvitse varoa niitä vieraan kulttuurin tuotteita.

Hullista Blythiin, jossa estelleläiset olivat juonineet laivan täyteen brittiläisiä merimiehiä. Joo joo, sekamiehistö ja upee laiva... Laiva voi olla upee, mutta varmaan harmittaa, kun seurana onkin samat äijät mitä lähipubissa! Tuhannen kriisin, väännön ja käännön jälkeen laiva saapui Edinburghiin, jonne yhteistyökumppanimme ja agenttimme Alex meidät junaili. Paikallisen ja koko Skotlannin reilun kaupan kerma vieraili iltajuhlissamme ja ainakin rahti Afrikkaan on järjestettävissä... Todella sydämellisiä tyyppejä verrattuna yleiskäsitykseen skoteista, joilla on lyhyet kädet ja syvät taskut. Seuraavana päivänä palataankin sateiseen arkeen ja huomataan, että suuret puheet 20 000 kävijästä tulevat jäämään reilusti alle tavoitteiden, vaikka työtä on tehty joka suunnalla... Jos ei muuta niin me saadaan ottaa mukaan satamasta metallinen brittiviranomaisten sertifioima (kallis) laakongi... ja tikkarit lapsilta.

Täältä Aalborgiin ja miehistöstä puuttuu kansimiehen paperit omaava ja kokki. Jösses, mitä loputonta säätöä – mistä ihmiset kai pitävät, kun vuodesta toiseen Estellestä kiinnostuvat...

terkkui,

Niko.H.humalistO

Uusia kuvia osoitteessa:

http://www.flickr.com/photos/fairtrade_ship_estelle/

KIITTI JENGI!!!

Estellen kesäkiertue alkaa olla loppusuoralla. Edinburgista Aalborgiin, sitten kohti Turkua ja se oli siinä!

Tahtoisin nyt jo tässä vaiheessa kiittää kaikkia Estellen toiminnassa mukana olleita: merellä, satamissa, toimistossa jne. Jne. KIITOS! Sekä tietysti teitä kaikkia, jotka ovat tätä blogia seuranneet: KIITOS!

Samaan hengen vetoon haluaisin pyytää teiltä kaikilta palautetta -mikä meni hyvin, mikä ei niin hyvin -miten asioita voitaisiin tehdä tulevaisuudessa paremmin. Hyvillä ideoilla sekä myös niiden toteuttajilla – toisin sanoen VAPAAEHTOISILLA on kaikista suurin ja tärkein rooli koko Uuden Tuulen ja S/v Estellen toiminnan pyörittämisessä.

Uuden Tuulen hallituspaikat ovat jaossa seuraavan kerran syyskokouksessa, joka pidetään 10.11. Turun Aurinkolahdessa. Ja vaikka hallituspaikka ei houkuttelevalta kuulostaisikaan niin paikalle voi toki muutenkin saapua kuulemaan uusista suunnitelmista sekä kertomaan myös omia ideoita tulevaisuuden toiminnasta.

Palaute on tervetullutta myös sähköpostitse osoitteeseen timo(at)estelle.fi

Peace!

-timo

ps.lisätiedot kokouksesta


Uusi Tuuli ry / Estelle
Kirkkotie 6-10
20540 Turku
02-2339313 Toimisto
02-2371670 Fax
www.estelle.fi

Galleriassa uusia kuvia.

Osoitteessa:

http://www.flickr.com/photos/fairtrade_ship_estelle/

Uusia kuvia valilta Travemunde-Newcastle seka Newcastlen avoimista ovista ja kouluvierailuista.

Newcastle 7.-13.9.2007

Terkkui Newcastlesta!

Palasin takaisin Estellen miehistöön pari päivää Estellen Newcastleen saapumisen jälkeen. Viikon loma teki hyvää ja oli hieno olla takaisin laivalla, energisempänä kuin Travemundessä kun poistuin miehistöstä. En siis päässyt kokemaan Pohjanmeren ylitystä, mutta ei se mitään -se on vielä edessäpäin kun lähdemme aikanamme Hullista kohti Tanskaa. Tarkemmin sanottuna Aalborgia.

Heti seuraavana päivänä saapumisesta oli luvassa Newcastlen kaupungin järjestämät Reilun kaupan -festivaalit, joihin Estelle olennaisesti liittyi, sillä festarit pidettiin laiturilla, jonka kylkeen laivamme oli kiinnittynyt. Ohjelmassa oli mm. Perinteistä Jordielaista mieskuorolaulua, paikallisia rumpuryhmiä sekä paikallinen kantri bändi. Esiintyjien lisäksi yleisö pääsi tutustumaan ilmastonmuutos puutarhaan, lapsille tehtiin kasvomaalauksia ja huhuttiimpa paikalla nähdyn muutaman merirosvonkin.

Estellen kannalta festarit oli todellinen suksee, sillä laivallamme vieraili päivän aikana lähemmäs tuhat ihmistä. Kaiken lisäksi suurin osa heistä oli erittäin kiinnostuneita ja innostuneita koko Estellen olemassa olosta ja koko projektista ylipäätään. Moni vieraistamme kertoi myös itse kannattavansa reilun kaupan konseptia ja tekevänsä kulutuspäätöksensä yleensä reiluuden ja puhtauden ehdoilla. Hyvä näin. (Ehkä puheissa kuitenkin oli hieman vieraskoreutta??)

Pidimme sunnuntain vapaata ja päivä kului nopeasti Newcastlen katuja kävellen, parkouria ja katusoittajia ihmetellen. Uni oli pääosassa suurimmalla osaa miehistöstä.

Vaikka festarit ja avoimet ovet olivat suuri suksee, jotain vielä hienompaa oli tulossa. Paikalliskoulujen oppilaille oli järjestetty maanantaista keskiviikkoon kestävät toimintapäivät. Estelle oli yksi rasteista ja heti maanantaina aamuna laivamme valtasikin kolmenkymmenen hengen lapsikatras. APUAAAAA!!! Ei vaan lasten kierrättäminen laivalla oli todella antoisaa ja ainakin itselle tuli olo, että myös lapsista oli hienoa vierailla purjelaivalla. Ainakin suurin osa vastasi myönteisesti kapteenimme kysymykseen kuka olisi valmis liittymään laivan miehistöön tulevaisuudessa.

Lapsetkin pääsivät kysymisen makuun ja niitä esitettiinkin ihan laidasta laitaan todella paljon. Joidenkin kysymysten kohdalla oli aika vaikeaa yrittää pitää pokkaa niin, ettei olisi revennyt ihan totaalisesti. Mm. Lukeeko se laissa, että kapteenin pitää upota laivan mukana? Oletteko merirosvolaiva? Mitä teette, jos merirosvot hyökkää? Missä teidän dynamiitit on?

Ja useat muut samankaltaiset kysymykset nostivat hymyn korviin. Oli joukossa toki myös ihan asiallisiakin kysymyksiä ja tuntui todella siltä, että lapsilla oli selkeästi suuri tiedonjano laivaamme koskien.

Tätä kirjoittaessa yksi viidenkymmenen hengen kouluryhmä on vielä tulossa ja sen jälkeen Newcastle on vierailujen osalta ohi. Laiva laitetaan purjehduskuntoon ja huomenna lähdemme kohti Hullia.

KIITOS NEWCASTLE, TE OLITTE TODELLA LOISTAVIA!!!

TOIVOTTAVASTI NÄHDÄÄN PIAN!!

-timo

Estelle on the North Sea

In the Kiel Canal North Sea lock one of the workers asked whether we had flack jackets. After getting a positive answer he said: “Have fun.” At that moment we did not know quite what he meant.

The river Elbe opens into the North Sea becoming very wide at the estuary. There are large shallow areas that calm the waves. The tide took Estelle at a fair 6 knot speed towards the west even though the wind was against us. We were eager to meet the sea.

Suddenly we were met by waves more than two meters high coming at us from two directions. This was a shock for most of the crew. Even our experienced sailors were feeling bad and needed some fresh air. At this moment we realized what the German worker at the Kiel Lock had meant. Our speed was a mere 2 knots against a wind of 15 meters per second.

The cook dropped his knives and disappeared saying: “I’d better go to my accommodation while I still can.” After that we did not see him for two days. When the cook reappeared, something had happened. Somehow our bodies had got used to the constant rolling. Moving about on the ship was still hard but the sickness was gone. Life went back to normal.

Three of the headsails were out of use after the collision in the Kiel Canal so we could use only the front sail and the mainsail. Also the wind was so strong that we had to raise them reefed. The engine was on. Together this gave us a fair speed of 5 knots even though the wind was not so favorable.

We ran 6 hour shifts for the deck crew. After six hours’ work there was 6 hours’ rest. This meant work both day and night. Steering the ship in the darkness is really interesting. You see very little but the occasional lights of passing ships or drilling rigs, the moon and the stars and the glow of the meters on the deck. The night brought some memorable moments.

Each of us had developed a personal sleeping strategy. Alix and Cristine tried to sleep perpendicular to the rolling motion. Sometimes it meant sleeping sideways on a one meter wide bed. The ones that had a narrow beds with walls on both sides put pillows and blankets on the sides, which prevented them rolling back and forth during the night. Jari slept on his back the hands close to the body so the movement of the ship affected symmetrically all the parts of the body: “If felt like being a baby in a cradle”, he said.

After four days we were finally near the coast of England. The pilot directed us upriver near the centre of Newcastle. We looked forward eagerly to the happenings of the weekend.