30.5.2007
Merellä ollaan. Lähellä Gotlantia.
Ei tuule lainkaan.
Aika on menettänyt merkityksensä.
Kaikkialla on harmaata sekä utuista, mutta äärimmäisen kaunista.
Alkumatkasta koimme myrskyn ja salamoita sekä kaatosadetta.
Meri on omituinen tyyppi.
Laivalla asustaa ihmishenkien lisäksi kolme höyheniään pörröttävää pikkulintua.
Ovat kesyjä, eivätkä hämäänny jatkuvasta rälläköinnistä ja eri töistä syntyvästä napsuttelusta. Estelleä yritetään remontoida paraatikuntoon.
Meidät on jaettu 6-6 -vuoroihin, ja elämä on uutta elämänrytmiä opetellessakin jokseenkin helppoa. Kellään meistä ei ole kuitenkaan vuoron loppumisen jälkeen univaikeuksia. Itseasiassa nukumme sikeästi, kuin lapset ikään. Kapteenimme epäili unenlahjojemme johtuvan siitä, että nykyelämän turhat keinotekoiset virikkeet sekä kiire ovat poissa.
Kiireettömyys ei kaikkia koske: Estelleä liikennöidessä voi havaita sen, miten muut laivat kulkevat meitä kovempaa. Kun ei tuule, pääsevät ne eteenpäin, mutta diesel ei meitä vaihtoehtona silti innosta. Purjeet vievät meitä eteenpäin, jos vaan aikataulu antaa mitenkään periksi.
ps. tämän päivän tragedia: yksi pikkulintu löytyi keulasta vammautuneena ja nyt sitä ruokitaan ja hoidetaan, jotta paranisi
