maanantai 23. marraskuuta 2015

Erään aikakauden loppu ja jäähyväiset vaaleanpunaisille laseille

Tänään maailma muuttui taas. Tänään pakattiin Uusi Tuuli ry:n arkisto pahvilaatikoissa farmariautoon, jolla yhdistyksen yli 30-vuotinen historia muutti Helsinkiin. Aurinkotehdas, jossa Uusi Tuuli on pitänyt toimistoaan jo yli 10 vuotta, puretaan pian. Sekalaiset ja järjestyksessä olevat mapit, monenmoiset valokuvat, diakuvat ja videonauhat, hennolla lyijykynällä nimetyt erilaiset muut tallenteet ja pari laivan mukana kiertänyttä näyttelyä on tästä edespäin Kansan Arkistossa kiinnostuneiden saavutettavissa ja hyvässä turvassa.

On ollut hämmentävää katsoa hiljaista rapistumista yhdistyksessä, joka joskus teki mahdottomia. Vaikeaa ja haikeaa pakata pois mappeja, joita on ollut aktiivisesti käyttämässä. Pakatessa ehti sivusilmällä vilkuilla kuvia ihmisistä, joita ei ole vuosiin nähnyt, mutta jotka ovat olleet tekemässä niitä ihmeitä. Onneksi Kansan Arkisto otti iloisena ja kiitoksella vastaan dokumenttiaineiston, jonka arvoa ei ole itse osannut nähdä enää aikoihin.

En osaa sanoa mitä olisi voitu tehdä paremmin. Miten olisi edelleen vain jatkettu, jatkettu s/v Estellen ja pyöräkirpputorin ja kaiken muun toiminnan kanssa. Kun kiristyneet satamakäytännöt, alati tarkentuvat merenkulkuvaatimukset ja mahdottomammaksi menevä miehitys hankaloittivat laivan käyttöä vuosi vuodelta. Rakentamiseen ja purjehtimiseen löytyi enemmän ihmisiä kuin pitkään ylläpitoon, eikä meistä viimeisinä vuosina päivätankkia täyttäneistä varmaan kukaan ole kaivannut siihen takaisin. Nykyisin ruotsalaisen Northern Breezin omistama s/v Estelle on edelleen Ashodissa, jonne Israelin sotilaat veivät sen kaapattuaan aluksen kansainvälisiltä aluevesiltä syksyllä 2012. Polkupyöräkirpputorista Uusi Tuuli luopui viime keväänä ja se myytiin hyviin käsiin uudelle Pyöräpaja Vapaa Rattaalle. Tosin Vapaa Rataskin joutuu väistämään Aurinkotehtaan häädön alta.

Kaikkein näivettävin on ollut kahden viimeisen Eu-projektin auditointi, joka on kestänyt jo kaksi vuotta eikä ole edennyt nähdäksemme mihinkään sen jälkeen kun toimitimme byrokratiakoneistoon viimeiset vastauksemme liki vuosi sitten. Yhdistyksen tulevaisuutta on vaikeaa nähdä valoisana kun ei voi lainkaan tietää koska ja miksi ja kuinka paljon Eu tulee karhuamaan projekteihin käytettyjä rahoja takaisin, jos tulee. Uusi Tuuli on silti tästä eteenpäinkin hengissä, vuosi kerrallaan muutaman Siemenpuusäätiön aktiivin voimin.

Tärkeintä Uudessa Tuulessa on omasta mielestäni aina olleet kuitenkin ihmiset. Ei se laiva tai fillarikirppari tai mikään muukaan. Uusi Tuuli oli kokoava tila, jossa ihmiset pääsivät kohtaamaan ja tekemään järkeviä ja mielekkäitä asioita paremman elämän puolesta. Jos yhdistystoiminta onkin saanut minut riisumaan vaaleanpunaiset lasit ja katsomaan maailmaa silmiin, ihmiset eivät ole pettäneet. Sama porukka pyörittää Turussa kahta mahtavaa polkupyöräprojektia, Maailmanpyörää Koroisilla ja Vapaa Ratasta. Sama porukka organisoi lahjoituksia ja toimintoja vastaanottokeskuksiin Aputehdas ry:ssä. Samat tyypit soittelee vieläkin viikoittain, edelleen on ystäviä ympäri Suomen, Euroopan ja maailman. Monet meistä lähti myös merille töihin tai dokumentoimaan maailmaa, järjestämään muita tapahtumia, työskentelemään isompiin kansalaisjärjestöihin tai muuten vaan oikeisiin töihin. Toiset meistä on poissa, ja heitä ikävöidään edelleen.



Kiitos teille ja hyvää jatkoa,
-inka


Ps. Toimistolle jäi vielä mm. Estelle-T-paitoja ja tavaroita Angolasta, joten jos sinulta puuttuu sandaalit, punottu kori, kivinen tai puinen pysti tai jotain muuta, ota yhteyttä vanhoihin tovereihin ja voi olla ettet ole kauan enää puutoksessa.