Tänään maailma muuttui taas. Tänään pakattiin Uusi Tuuli
ry:n arkisto pahvilaatikoissa farmariautoon, jolla yhdistyksen yli 30-vuotinen
historia muutti Helsinkiin. Aurinkotehdas, jossa Uusi Tuuli on pitänyt
toimistoaan jo yli 10 vuotta, puretaan pian. Sekalaiset ja järjestyksessä
olevat mapit, monenmoiset valokuvat, diakuvat ja videonauhat, hennolla
lyijykynällä nimetyt erilaiset muut tallenteet ja pari laivan mukana
kiertänyttä näyttelyä on tästä edespäin Kansan Arkistossa kiinnostuneiden
saavutettavissa ja hyvässä turvassa.
On ollut hämmentävää katsoa hiljaista rapistumista
yhdistyksessä, joka joskus teki mahdottomia. Vaikeaa ja haikeaa pakata pois
mappeja, joita on ollut aktiivisesti käyttämässä. Pakatessa ehti sivusilmällä vilkuilla
kuvia ihmisistä, joita ei ole vuosiin nähnyt, mutta jotka ovat olleet tekemässä
niitä ihmeitä. Onneksi Kansan Arkisto otti iloisena ja kiitoksella vastaan
dokumenttiaineiston, jonka arvoa ei ole itse osannut nähdä enää aikoihin.
En osaa sanoa mitä olisi voitu tehdä paremmin. Miten olisi
edelleen vain jatkettu, jatkettu s/v Estellen ja pyöräkirpputorin ja kaiken
muun toiminnan kanssa. Kun kiristyneet satamakäytännöt, alati tarkentuvat
merenkulkuvaatimukset ja mahdottomammaksi menevä miehitys hankaloittivat laivan
käyttöä vuosi vuodelta. Rakentamiseen ja purjehtimiseen löytyi enemmän ihmisiä
kuin pitkään ylläpitoon, eikä meistä viimeisinä vuosina päivätankkia
täyttäneistä varmaan kukaan ole kaivannut siihen takaisin. Nykyisin ruotsalaisen
Northern Breezin omistama s/v Estelle on edelleen Ashodissa, jonne Israelin
sotilaat veivät sen kaapattuaan aluksen kansainvälisiltä aluevesiltä syksyllä
2012. Polkupyöräkirpputorista Uusi Tuuli luopui viime keväänä ja se myytiin hyviin
käsiin uudelle Pyöräpaja Vapaa Rattaalle. Tosin Vapaa Rataskin joutuu
väistämään Aurinkotehtaan häädön alta.
Kaikkein näivettävin on ollut kahden viimeisen Eu-projektin
auditointi, joka on kestänyt jo kaksi vuotta eikä ole edennyt nähdäksemme
mihinkään sen jälkeen kun toimitimme byrokratiakoneistoon viimeiset
vastauksemme liki vuosi sitten. Yhdistyksen tulevaisuutta on vaikeaa nähdä
valoisana kun ei voi lainkaan tietää koska ja miksi ja kuinka paljon Eu tulee
karhuamaan projekteihin käytettyjä rahoja takaisin, jos tulee. Uusi Tuuli on
silti tästä eteenpäinkin hengissä, vuosi kerrallaan muutaman Siemenpuusäätiön
aktiivin voimin.
Tärkeintä Uudessa Tuulessa on omasta mielestäni aina olleet
kuitenkin ihmiset. Ei se laiva tai fillarikirppari tai mikään muukaan. Uusi
Tuuli oli kokoava tila, jossa ihmiset pääsivät kohtaamaan ja tekemään järkeviä
ja mielekkäitä asioita paremman elämän puolesta. Jos yhdistystoiminta onkin
saanut minut riisumaan vaaleanpunaiset lasit ja katsomaan maailmaa silmiin,
ihmiset eivät ole pettäneet. Sama porukka pyörittää Turussa kahta mahtavaa
polkupyöräprojektia, Maailmanpyörää Koroisilla ja Vapaa Ratasta. Sama porukka
organisoi lahjoituksia ja toimintoja vastaanottokeskuksiin Aputehdas ry:ssä.
Samat tyypit soittelee vieläkin viikoittain, edelleen on ystäviä ympäri Suomen,
Euroopan ja maailman. Monet meistä lähti myös merille töihin tai dokumentoimaan
maailmaa, järjestämään muita tapahtumia, työskentelemään isompiin kansalaisjärjestöihin
tai muuten vaan oikeisiin töihin. Toiset meistä on poissa, ja heitä ikävöidään
edelleen.
Kiitos teille ja hyvää jatkoa,
-inka
Ps. Toimistolle jäi vielä mm. Estelle-T-paitoja ja tavaroita
Angolasta, joten jos sinulta puuttuu sandaalit, punottu kori, kivinen tai
puinen pysti tai jotain muuta, ota yhteyttä vanhoihin tovereihin ja voi olla
ettet ole kauan enää puutoksessa.
