Huh hellettä Hampurissa

Kysymys: kuinka lähelle Reeperbahnia laivalla voi päästä?
Vastaus: ei yhtään tämän lähemmäksi, tai muuten laiva olisi keskellä tuota öisen ilottelun mekkaa. St. Pauli Fischmarktin ponttoonilaiturilla on käynyt kova vilske laivan saavuttua Hampuriin keskiviikkona. Torstaisen vapaapäivän jälkeen alkoi rautainen kampanjointi. Kampanjointipäivät on polkaistu alkuun aamun ja päivän vegaanisella kahvilalla. Illan viiletessä on ollut päivittäin vaihtuvan iltaohjelman vuoro.

Rüdiger Hauden perjantainen luento 1700-luvun pirateriasta ja radikaalidemokratiasta keräsi ruumaan puolisen sataa kuulijaa. Rüdigerin tarjoaman teorian jälkeen Tuomas kertoi Estellen käyttännöistä ja mietimme yhdessä radikaalidemokratian rajoja merellä. Lopuksi Hans-Martin Café Libertadista esitteli radikaalidemokratiaa maalla – oman anarkistisen kollektiivin muodossa.

Lauantai muutti laivan hämyiseksi leffateattereksi Cine Estellen tarjotessa elokuvia halukkaille. Kulttuurinautinnot jatkuivat miehistön osalta Rote Floran squatissa järjestetyllä keikalla. Tällöin viimeistään rosoisen eläväinen ja ainutlaatuinen st Paulin kaupunginosa ujutti pienen palan itsestään jokaisen sydämeen.

Sunnuntaina Bon Jovi ja Gloria Gaynor virittivät laivaväen ja kahvilavieraat leppoisaan tunnelmaan. Valkeneva aamu (tai oikeastaan aamuyö, tarkalleen klo 04.23) toi st Paulin kalamarkkinat laivan viereen. Saimme nauttia koko päivän viereisestä rakennuksesta tulvivasta coverhiteistä koostuneesta musiikista.
Illalla Haike Kammer kertoi eteläisen Meksikon akuutista tilanteesta.


Maanantain iltaohjelman teemana oli rahti ja liikenne. Jyri esitteli Olli Tammilehdon tutkimuksen Kuljetusten kurjuus ja Jocke siirtyi kuljetusten järjettömyyden kautta puhumaan paikallistalouden järkevyydestä. Saimme paikallistaloudesta käytännön esimerkkejä Karlshofin ei-kaupallisesta maataloudesta ja Ulenkrugin poliittisesta maatilakommuunista. Kuten muinakin iltoina, iltaohjelmien vieraat viihtyivät laivalla virallisen ohjelman päätyttyä. Mastovalojen loisteessa puuhasteltiin jälleen kerran kansitöitä pitkälle iltaan tukahduttavan helteen kerätessä voimiaan uutta varpaita polttelevaa päivää varten.


Elben rannalta, Mervi ja Sonja

Hanko-Hampuri-purjehdus 14.-23.7.08

Erään kansiharjoittelijan kokemuksia ja fiiliksiä

Oloni oli jännällä tavalla ristiriitainen, kun maanantaiaamupäivällä kävelin ystävieni kanssa kohti Hangon troolarisatamassa odottavaa Estelleä. Yhtäältä olin innoissani, kun viikkokausien odotus oli vihdoin ohi ja olin lähdössä jännittävälle merimatkalle; toisaalta mielessäni kummittelivat visiot jättiaalloista, myrskyävästä merestä ja itsestäni huonovointisena reelingin yli roikkumassa. Haavekuvat kuitenkin väistyivät nopeasti, kun laivaan astuttuamme meidät toivotti tervetulleksi iloinen ja sekalainen sakki. Monta uutta nimeä ja naamaa, jotka tulisivat käymään tutuiksi seuraavien viikkojen aikana. Löysimme itsellemme nopeasti mieleisen hytin, ja vain muutamaa hetkeä myöhemmin olimme jälleen laivan ulkopuolella – nyt vain työhaalarit päällä ja rälläkät sekä pensselit kädessä kunnostamassa Estellen kylkeä. Koska Hampurissa laivaa ei ole lupa maalata ulkopuolelta, se oli tehtävä ennen merille lähtöä.

Yhdeksän aikaan aloimme viimein valmistella laivan lähtöä. Koneet päälle, köydet irti, eikä taakse ollut enää katsomista... Minut oli määrätty vahtiin, joka työskenteli aina yhdeksästä kolmeen, joten pääsimme kokeilemaan purjehtimista heti ensimmäisenä yönä. En ollut purjehtinut koskaan aiemmin, joten epätoivo meinasi iskeä, kun kiersimme Estellen kannella konstan johdolla ja yritimme opetella tunnistamaan takilan olennaiset osat. Muutaman solmun olin sentään opetellut etukäteen, mutta miten ihmeessä oppisin muistamaan, mikä on puksprööti, preventteri tai naakelipenkki tai mitkä ovat kaikkien purjeiden ja köysien nimet? Suureksi yllätyksekseni purjehtimisen peruskuviot alkoivat kuitenkin hahmottua melko nopeasti, kun käytännössä sitten pääsimme kokeilemaan purjeiden nostoa. Varsinkin ison purjeen kiskominen ylös omin voimin oli mieleenpainuva kokemus, puhumattakaan fiiliksestä joka tuli, kun ensimmäsitä kertaa katsoin kolmen ison purjeen pullistuvan tuulessa.

Toisen matkapäivän päättyessä tuulet eivät suosineet purjehdustamme, niinpä kapteeni päätti ankkuroida paattimme yöksi Viron rannikolle. Stoppi tarjosi myös oivallisen mahdollisuuden tehdä pelastusharjoitus. Kahden edellisen yön valvominen oli vaatinut veronsa ja olin ollut väsynyt ja huontotuulinen koko päivän, mutta kun sitten iltamyöhäisellä kapusimme pelastuskannelle ja puimme yllemme hassut oranssit pelastuspuvut, en voinut kuin olla nauramatta, niin koomisilta näytimme. Ja hupi vain jatkui, kun hyppelimme ja kiipeilimme pimenevässä illassa meriveteen kellumaan ja pukuja testaamaan.

Tuulet eivät matkamme aikana olleet kaikkein parhaimmat, niinpä aikataulussa pysyäksemme moottoriakin jouduttiin välillä käyttämään. Purjehdusta päästiin kuitenkin harjoittelemaan lähes joka päivä ja lauantai-iltana saimme jopa tehdä vastakäännöksen. Kun koko vahtimme voimat vaatineen puomien ja purjeiden liikuttelun jälkeen saimme laivan onnistuneesti kääntymään, oli tunnelma mitä mainioin. Kaiken kaikkiaan valtaosa laivaelämästä koostui kylläkin muista kuin purjehtimiseen liittyvistä tehtävistä. Paitsi että pääsimme joka päivä ruorivahtiin, saimme esimerkiksi nakutella ja rälläköidä ruostetta, maalata laivan kantta, auttaa kokkia keittiöhommissa ja tehdä maali-inventaarion. Rohkeat pääsivät myös kiipeämään puksprötille avaamaan ja pakkaamaan purjeita – itseltäni tuo hurjalta tuntunut tehtävä jäi toiseen kertaan.

Vaikka sateet eivät reissuamme juuri häirinneet, tuntui viimeisen purjehduspäivän sää erityisen mahtavalta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, kun maalasimme paapuurin puoleista kantta syvän vihreäksi. Tehokkaan kansicrewimme viimeisteltyä homman saimme luvan ottaa iisisti, nauttia aurinoisesta säästä ja viimeisistä tunneista Elben rauhallisilla laineilla. Ruuman luukku täyttyikin aurinkoa palvovista kansiharjoittelijoista, toisten käyttäessä aikansa tehokkaammin köysien pleissausta harjoitellen. Kun Hampurin silhuetti alkoi yhdeksän aikaan hahmottua edessämme, löysin itseni jännittyneenä laivan keulasta. Mieleeni tulvi muistoja aikaisemmilta reissuilta samaan kaupunkiin. Kuinka monet kerrat olinkaan istuskellut satamassa fiilistelemässä tietämättä, että jonakin päivänä saapuisin taas – ja vielä tyylikkäästi purjelaivalla suoraan kaupungin sykkivään sydämeen.

Laivaelämää kuvissa, Hanko-Hampuri

Kohti Hampuria

Laiva keinuu jossain päin maailman meriä tavoitteena saapua Hampuriin keskiviikkona suotuisten merivirtojen aikaan.

Hampurissa valmistellaan kuumeisesti laivan saapumista ja taistellan viimeiseen asti jos jonkinlaisten Amtien ja Bürojen kanssa luvista, kielloista, maksuista ja myönnytyksistä.

Ohjelma on saksaksi nähtävillä Estellen kotisivuilla.

Protuleirikuulumisia

Ihme kyllä, internetyhteyttä ei ihan aina ja kaikkialla ole, ja maailmasta löytyy vielä muutakin tekemistä kuin tietokoneen ääressä istuminen. Ja kaiketi hyvä niin, vaikka varjopuolena tämä blogin päivitys on hieman välillä takkuillut. Ajallisesti tuorein posti tunnelmista ennen Hampuriin lähtöä löytyy täältä, mutta alla vielä kuulumisia Hankoon päättyneeltä Prometheus-leiriltä.

Ja mainittakoon sekin, että esäkuun lopulla Estelle vieraili Olkiluodon läheisyydessä järjestetyllä ydinvoiman vastaisella leirillä kysymässä, onko uraanin tuotanto ja sen kauppa reilua, ja puhumassa uusiutuvien energialähteiden käytön ja energiankulutuksen vähentämisen puolesta. Estellellä järjestettiin mm. tiedotustilaisuus, josta kuvaa saattoi ihailla ainakin YLE:n uutisissa. Näin jälkikäteen leiristä ja aiheesta muutenkin voi lukaista lisää vaikkapa Luonto-Liiton tiedotteesta tai Olkiluoto.info -sivuilta.

Ja sitten Marjan tekstiä Protuleiriltä 6.7. alkaen:


Kuulumisia Protu 2 -leiriltä.

Saavun laivalle Turkuun sunnuntaina. Tänä kesänä en ole vielä käynytkään Estellellä. Tulee heti katsottua viime kesän rälläköidyt ja maalatut kohdat. Sitten huomaan tänä keväänä maalatut kiiltävät kohdat. Täällä on siis puuhailtu samaa mitä viimekin kesänä :) Tuttuja tulee vastaan joka nurkalla, se on Estellellä parasta. Tunnelma laivalla on heti hyvä. Protut ovat jo saapuneet ja näyttävät siltä että asettautuvat hyvin laivalle. Heitä on yhteensä 23, 7 tiimiläistä ja loput leiriläisiä. Estellen miehistöä lähtee matkaan 12. Meidän tehtävä on liikuttaa laivaa samalla kun Prometeuslaiset pitävät leirinsä laivalla.
Messissä selviää ettemme lähde tänään. Puuhailemme niitä näitä iltaan asti ja sitten nukkumaan.

Aamukuudelta herään aamuvahtiin ja protujen puuronkeittoon. Maanantaina alkaa suuri roskisten, kompostin ja kierrätystavaroiden tyhjennys maihin. Sitä mukaan kun laiva tyhjenee roskista se täyttyy ruuasta ja muusta mitä matkalla tarvitaan. Tämän jälkeen teemme lähtövalmisteluja huomista varten.

Tiistaina onkin sitten vipinää ja lähtötunnelmaa. Lähteminen satamasta on aina yhtä hienoa ja jännittävää. Pääsee tekemään köysien kanssa töitä, jee!

Menimme tiistaina Högsåraan asti. Se on yksi hienoimmista saarista missä olen ollut. Sen päästä päähän voi hyvin kävellä ja kerkesimme tutustumaan saareen paremminkin. Keskeltä löytyy Farmor`s cafe josta saa maailman parasta kakkua. Illalla kävin mustikassa ja seuraavana päivänä tein mustikkapiirakkaa miehistölle. Högsårassa vietimme 2 yötä. Leiriläiset kävivät metsässä leikkimässä ja pitämässä päiväohjelmaansa.
Miehistölle pidettiin pelastautumisharjoitus johon kuului pellepukuihin pukeutuminen ja pelastuslauttaan siirtyminen. Pellepuvuissa oleminen on aina yhtä hauskaa, varsinkin pilvien katselu selällään lilluen.

Torstaina lähdimme aika aamusta kohti Pettu-saarta. Sen edustalle jäimme ankkuriin. Laivaan tuli paikallinen luomuviljelijäpariskunta tutustumaan laivaan, ja sen jälkeen protujen järjestämän paneelin osallistujat, jotka kukin edusti eri uskontoa. Osa miehistöstä meni mielenkiinnosta kuuntelemaan.

Illalla viritimme supersuositun flengin. Leiriläiset pääsivät myös käymään pukspröötillä. Ensimmäistä kertaa neljään vuoteen (ainakin minun tietojen mukaan) sieltä myös hypättiin! Siis yksi rohkea leiriläinen kiipesi päähän asti, otti valjaat ja paukkuliivit ja kengät pois ja hyppäsi sieltä. Matkaa veteen on n.12m, eli aika hurjaa! Mutta hänen mukaan ei kuulema ollut niin hurjaa kuin olisi luullut. Joten lisää rohkeita kokeilemaan!

Seuraavana päivänä kaikki leiriläiset ja halukkaat miehistön jäsenet kuskattiin maihin tutustumaan luomutilaan. Se oli mielenkiintoinen ja hauska reissu. Pääsimme maistelemaan hurjan hyviä luomutomaatteja, kurkkuja ja jopa viinirypäleitä. Lopuksi kaikki sai kerätä omaan pussiin herneitä eväiksi.

Kun kaikki olivat turvallisesti Estellellä taas, lähdimme matkaan kohti Hankoa. Hangossa olimme perillä iltapäivällä. Siihen jäimme leirin loppuun asti.

Sunnuntaina oli leiriläisten loppujuhla. Sen valmisteluun meni aamu, tuolit vietiin kaijalle yleisöä varten ja keittiössä riitti puuhaa. Juhla on hieno ja herkkä tapahtuma, leirin loppuhuipennus jossa leiriläiset saavat korut ja seppeleet ja he esittävät viikon tapahtumat päivä kerrallan. Itse poistuin juhlan jälkeen kotiinpäin. Jäi sellainen olo että
olisi voinut olla paljon kauemmin, olisi huvittanut jäädä vielä laivalle ja jatkaa matkaa :) Eli hieno viikko!

Marja.H

Hangööö

Kaikkea on taas jälleen ehtinyt tapahtua Estellellä tässä muutaman viikon aikana, Olkiluotoleirin tiedotustilaisuutta, kaijakonserttia Raumalla ja parin viikon hullunmylly protuleiriläisten kanssa. Ihan muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Tilannekatsaus tällä hetkellä näyttää seuraavanlaiselta:

Estelle lepäilee Hangossa satamassa, vapaaehtoiset rälläköivät ja maalaavat vimmatusti jottei orastava sade pilaisi päivän aikana tehtyä massiivista työtä. Miehistö on kasassa, muutama toiveikas purjehtija joutui valitettavasti jäämään seuraavalta Hanko-Hampuri väliltä pois kokonaan reissun valtavan suosion vuoksi. Monet tulevat omine nokkineen perässä Hampuriin, ihanaa että kaikki haluavat kampanjoida niin innokkaasti! Kiertuekoordinaattori myhäilee tyytyväisenä..

Radiokatsastus meni läpi ja olemme siis saaneet virallisen luvan lähtöön, nyt odottelemme enää kokin saapumista kaupasta jotta saadaan miehistö ruokittua. Tämän jälkeen yritämme selviytyä vielä kippari-Paulin ohjeistuksella pelastautumistilanteesta, suoritamme meriklaarin ja suuntaamme nokan kohti Hampuria. Jeps.   

Voisin laittaa tänne teidän iloksi kuvaa toisen perään jos vaan löytäisin tarvittavat piuhat. Kärsivällisyyttä pyydän, se(kin) on työn alla, löytyy ToDo -listalta. Hampuriin saavuttaessa saatte viimeistään nähdä kuvia laivaelämästä. Hyvää kannattaa aina odotella. 

Suotuisia purjehdustuulia odotellessa, Marjaana kuittaa Hangosta.