Kuopion junalla tulin Helsinkiin ja kävin tutustumassa neljän päivän ikäiseen pojanpoikaani ennenkuin jatkoin Ruoholahteen ja kävelin rantaan Estellelle. Laivalla oli kaksi tuttua: Wellu ja Pasi. Majoituin hyttiin 19, jonne on näköjään viime käyntini jälkeen rakennettu kaksi vuodetta lisää ja purettu kaapit. Vähän ahdas tila. Pääkokki Tommin luvalla paistoin puolukkapiirakan, johon käytin tuomiani pakastepuolukoita. 
Tallinnaan starttasi 17 hengen seurue, johon suomalaisten ohella kuului Pete Britanniasta ja Oscar Costa Ricasta. Olimme sopivan vilkkaalla reitillä, jossa liikennettä piisasi. Tuulen käännyttyä lounaaseen luovimme kohden määränpäätä, Helsingin kasuuni asettui kiusallaan reitillemme ja jouduimme tekemään mutkan, tekipä Estelle yhden vastakäännöksenkin, jota ei ollut suuniteltu. Yön mittaan laiva lähestyi määränpäätä ja jouduimme jo vähän jarruttelemaan, kun luotsi oli tilattu määräaikaan.
Kun ajoimme koneella väylää kohti cityä, regatta juhlisti saapumistamme purjehtimalla vastaan värikkäin spinnuin. Töijasimme satamassa syvimmälle pistävän lahdelman laituriin Laeva-kadun varteen Hotell Euroopaa vastapäätä. Hotellin langaton verkko tarjosi meille internet-yhteyden, ei kovin vikkelää mutta toimivan. Laituriamme pitkin tramppaa ihmisiä Tallinkin lautoille ja lautoilta kaupunkiin, moni suomalainen moikkailee.
Purjehduksen iloja seurasi karu arki, siivous: kaikki hytit tyhjiksi, vuodevaatteet kasataan ruuman kannelle, roskat lakaistaan ja pölyt pyyhitään. Kyllä kannatti, olo hytissä muuttui selvästi viihtyisämmäksi. Saapuivat näyttäytymään virolaiset yhteistyökumppanimme Janus ja Riina, siirsimme joitain heidän tavaroitaan ruumaan.
Sunnuntaina aamupäivällä tulivat virolaiset asentamaan telttaansa laiturille, ruumassa järjestelimme omia myyntipöytiämme, jo Helsingissä olimme ripustaneet kuvanäyttelyn. Väkeä kävi melkoisesti. Virolaisten nokkamies Janus on taitava rumpali, ja hänen kanssaan minulla oli ilo jammailla.
Tallinnassa oli kolme kampanjapäivää, isoja lapsiryhmiä kävi tutustumassa laivaan. Maanantaiaamu oli tuulinen, ja virolaisten teltta oli hajonnut yöllä. He siirsivät tavaransa ja toimintansa Estellen ruumaan. Aurinko paistoi joka päivä, mutta lämpötila oli viileähkö.
Lähtöpäivänämme joku nopea ohikulkija kiipesi lukitsemattomasta ovesta brygalle ja kähvelsi kannettavan tietokoneen. Sietää vastaisuudessa olla tarkempi!
Väki vaihtui melkoisesti Tallinnassa, pestattiin virolainen perämies Mark. Kuudelta starttasimmme, väylällä vastaan tuli taas Superseacat ja aiheutti tapansa mukaan hirveän aallokon, sekö lie syy, että sille on annettu nimeksi 'suPERSEacat'?
Päällystö oli suunnitellut reitin Tallinnasta Pärnuun sellaiseksi, että ajamme koneella länteen ja sitten Saarenmaan ja mantereen välisen kapeikon, Riian lahdella ehdimme purjehtia. Estelle porhalsi 7,7 solmun vauhtia, tuuli kävi etuoikealta eivätkä purjeet olisi auttaneet. Viron rannalla oli komeita kallioita ja joitakin tuulivoimaloita. Muuta liikennettä oli niukasti.
Aamulla olimme Riian lahdella, Estelle lillui tyynessä ja purjehti tuulen noustua, yö vietettin ankkurissa ja seuraavana päivänä rantauduttiin Pärnun satamaan aivan nosturin juurelle luotsiveneiden taakse. Perämme takana on silta, jota pitkin vie tie Tallinnaan.
Lauantaina, joka oli vapaapäivä, moni teki matkan rannan hienolle hiekalle, jota riitti ainakin sata metriä leveästi maalla ja vielä enemmän veden alla, pituutta rannalla on kilometrejä. Leijan lennättäjä taituroi lähellämme. Veden lämpötila oli ehkä 19 astetta, kun ei paleltanut.
Pärnu on varsin kiva kaupunki, pieniä mukavan näköisiä taloja ja rauhallisia katuja, paljon puistoja. On myös hemmottelupaikkoja, joita varsinkin suomalaiset eläkeläiset kansoittavat, muutama meikäläinenkin nautti hierontaa. Pärnun lippu on valkoinen risti sinisellä pohjalla, sinisen sävy ei ole ihan saman kuin Suomen lipussa ja mittasuhteetkin poikkeavat. Estelle oli avoinna kolmena päivänä, ennalta sovittuja lapsiryhmiä ja yllättävän paljon muitakin, jotka olivat saaneet tiedon laivasta lukemalla lehteä.
