lauantai 27. syyskuuta 2008

Vuoden jälkeen

Pamahdin Uuden Tuulen toimistolle Turun Aurinkotehtaalle vuosi ja neljä viikkoa sitten aloittelemaan palkkatöitä. Mukanani oli rinkallinen tavaraa, johon kuului puolen vuoden tarpeisto liikkuvine toimistoineen. Aluksi sain lainaan patjan, lautasen ja lusikan, joilla pääsi alkuun.
Kuten kahdeksan vuotta sitten Saksaan puoleksi vuodeksi lähtiessäni, olin nytkin vakuuttunut siitä, että palaan puolessa vuodessa kotiini Berliiniin.

Alkushokiksi pääsin työmatkalle Make Fair Trade Greener - projektin katastrofitapaamiseen Hulliin. Sain esimakua siitä, mitä työmatka tarkoittaa: Nikon kanssa jaettuja koppeja parilla patjalla, pitkiä kokouksia, kaupunkeja, joista ei ehdi nähdä mitään ja hätäisesti lapsille rustattuja "täällä ollaan"-postikortteja kuvilla nähtävyyksistä, joita ei ole ikinä nähnyt.

Koulukoordinaattorin työ itsessään on ollut sekoitus hyviä ja vähemmän onnistuneita yhteistyövirityksiä, mielenkiintoisiin kansainvälisyyskasvatustoimijoihin tutustumista, matkustelua projektikumppaneiden perässä Hullista Roomaan, Tallinnasta Malmöön ja seuraavaksi Unkariin ja Puolaan. Vapaaehtoisten kanssa työskentely on ollut antoisaa ja opettajien kiinnostus (oikean markkinointistrategian löydyttyä) osoitti, että globaalien ongelmien käsitteleminen yhdessä paketissa ilman oppiainerajoihin juuttumista on tarpeellista.

Make Fair Trade Greener - projektin päätteeksi huomasin yllätyksekseni allekirjoittavani uutta työsopimusta seuraavaan EU-projektiin. Työnantajan tarjoama rantasauna Aurajoessa, Meksikoprojektin aloittaminen ja uudet ihmiset olivat riittävä syy katsoa vielä vähän eteenpäin.

Yhtäkkiä huomasin olevani kaulaani myöten suossa: Estellestä ehti jossain vaiheessa tulla rakas. Muutakin, kuin rantasauna. Kaiken tulevaa Meksikon matkaa varten tehdyn verkostoitumisen myötä koko touhu alkoi saada enemmän ja enemmän merkitystä. Kun vielä lopulta Hampurissa huomasin, että kampanjasataman suunnittelu ja toteutus hyvällä porukalla on paitsi informaation levitystä, myös yksinkertaisesti KIVAA, menetin käden, josta aluksi yritin tarjota pelkkää pikkusormea.

Taidan olla koukussa.
mervi